Karhu on jumalten sukua, laskettu Otavaisesta alas maahan kultaisessa kätkyessä ja hopeaisissa vitjoissa. Esivanhempi ja ihmiselle läheistä sukua. Ei vain metsän asukki, vaan yhtä kuin metsä. Näin on itämerensuomalaisessa sekä pohjoisten sukukansojen perinteissä nähty. Karhua on kunnioitettu, rakastettu, juhlittu ja pelättykin suuresti. Rakas mesikämmen on nähty pitkän talviunensa vuoksi parantajana ja shamaanina, joka matkaa talven aikana alisissa, tuonpuoleisen ja kuoleman viisautta mukanaan tuoden taas kevään koittaessa. Karhunpesä on näin nähty myös kohtuna ja olevan väkevästi yhteydessä naisen elämänkiertoon, feminiiniseen villiin voimaan, kuukautisvereen ja maahan, juurityhteyteen.
Metsässä olen kasvanut, sammaliin uponnut ja multaa syönyt. Olen tuntenut voimakkaan yhteyden puihin, suohon, havumetsän tuoksuun ja sammaleisiin, helpomman ja välittömämmän yhteyden kuin ihmisiin. Olen havumetsässä aina kotonani. Karhu on silti tullut elämääni vasta viimeisten viiden vuoden aikana, ja itsessäni olen sen tunnistanut vasta vuoden sisällä.
***
Olen aina ollut syvyyksiäni tutkiva, herkkä ja halunnut löytää asioiden, ilmiöiden tai ihmisten käytöksen juurisyyt. Juuret ovat kutsuneet minua sukeltamaan luokseen kaikessa mitä teen, tutkin ja miten olen. Minun olemiseni juuret, todellinen luontoni on kerros kerrokselta kaivautunut näkyville läpi esteiden. Koko aikuisikäni olen kulkenut matkaa masennuksen kanssa, etsien alkulähdettä sille, miksi en kykene tämän yhteiskunnan vaatimuksiin tai sosiaalisten normien raameihin.
Syvempi ja voimallisempi herääminen ja henkinen matkani alkoi kuitenkin vasta vuonna 2017. Tietoisuuttani heräteltiin lempeästi ja elämääni tuli henkisiä yhteyksiä ja sielullisia peilejä.
Valahdin äänellä itkien läpi vuosien kerrostamien kovettumien ydinhaavani äärelle joen laulaessa. Peilauduin tantran polulla syvästi ja laajentavasti.
Katsoin raivoavaa suttani silmiin täysikuisen metsäaukion reunalla karhuveljeni suojeluksessa ja kohtasin myös metsää koko olemuksellaan rakastelevan villinaiseni.
Rumpunikin on syntynyt karhun (Helena Karhu) kautta ja rummun keskeltä hahmottuu minun raivoava suteni.
Olen ulvonut alasti sutena muinaisella rumpukivellä, paikalla jossa on muinoin naiset synnyttäneetkin, rumpuni soidessa ja tuntenut itseni täydeksi ja kokonaiseksi luonnon voiman virratessa joka soluuni. Tuon hetken jälkeen kävin läpi nimenmuutoksen ja samalla syntyi toimijuuteni nimeksi Juuri Tantra.
***
Gabriela Arianan opastuksella kävin syvän ja voimallisen matka naisen elämänkierron siirtymäriittien parissa ja yllätyksekseni tuo matka kasvattikin minut karhun voimaan. Karhu minussa ilmoitteli itsestään tuon matkan jälkeen useasti, mutta vasta vuoden vaihteessa 2022 tulin siitä täysin tietoiseksi. Karhunsydän tuli silti yllättäen. Juuri Tantra oli rakas nimi ja sen alla toimin kaksi vuotta, mutta kaipasin nyt täysin suomenkielistä nimeä, väkevämpää, metsäisempää.
Karhunsydän tuli ehdotuksena ystävältä. Se nimi paloi syvemmällä ja laajemmalla liekillä kuin muut mahdolliset nimet. Se tuntui luissa ja ytimissä, vei yöunetkin, kun mietin voinko edes moista nimeä ottaa! Niin väkevä ja suuri nimi, karhu kun on kansamme esivanhempi, puolijumala eikä karhun oikeaa nimeä tulisi sanoa, muutoin kutsuu sen paikalle. Mutta sen voiman edessä oli oltava, mikään muu nimi ei koskettanut niin. Ja tunsin viimein karhun myös itsessäni. Olin kasvanut karhuksi, metsän hengen voimaan.
***
Susi edelleen vierelläni, karhu takanani, kotkankin olen ylleni liitelemään saanut.
Näiden oppaiden kanssa, matkani syvyyden ja varjoisuuden laajentamana, voin auttaa myös sinua kerrostumiesi läpi syvimmän olemuksesi äärelle.
Tuntemaan elämänvoimasi, luontosi eloisan virtauksen, asuttamaan kehosi joka kolkan kuin kotisi, joka se on.
Kehosi on yhteytesi maahan, ilmaan ja kaikkeen niiden välillä.